Ekosysteemin merkitys liiketoiminnan suunnittelussa ja johtamisessa

Tarve ja tavoite määrittävät liiketoiminnallisen ekosysteemin tekijät

Ekosysteemi on käsitteenä laajempi kuin toimintaympäristö, josta yleensä tehdään kuvaukset osana strategiatyötä, liiketoimintasuunnitelmia tai erilaisten standardien vaatimuksesta.

Liiketoiminnallista ekosysteemiä tarkastellessa olisi helppo tyytyä ainoastaan taloudellisen näkökulman mallintamiseen, mutta se ei nykymaailmassa ole mahdollista eikä hyödyllistä organisaation jatkuvuuden näkökulmasta. Jatkuvuuden varmistamiseksi pitää omien valmiuksien lisäksi huomioida myös se, millaiset valmiudet kumppaneillamme on toimia vaikkapa digitaalisesti ja ekologisesti samassa ekosysteemissä tai vastata viranomaisten vaatimuksiin.

Artikkeleita ja kirjallisuutta kahlatessa huomaa, että osa asiantuntijoista puhuu useista ekosysteemeistä ja osa taas ajattelee niin, että yksi organisaatio ei voi samanaikaisesti kuulua ”moneen todellisuuteen”. On helppo ajatella, että kasvi ei voi kasvaa kahdessa paikassa yhtä aikaa, mutta samanaikaisesti helppo mieltää, että esimerkiksi freelancerina toimiva näyttelijä voi kuulua useisiin produktioihin yhtä aikaa.

Yritys puolestaan voi olla hyvin erilaisissa rooleissa erilaisissa verkostoissa, mutta onko silloin kuitenkaan kyse useista ekosysteemeistä vai yhdestä ekosysteemistä, johon sisältyy tai liittyy useita erilaisia verkostoja? Tähän ei ole yhtä oikeaa vastausta.

Strategiatyöhön tai arviointeihin liittyvissä mallinnuksissa suosittelisin kuitenkin tekemään yhden kattavan mallinnuksen. Sen avulla yrityksen johdolla on varmuus siitä, että he hahmottavat kokonaisuuden riittävän samalla tavalla.

Katso aihetta tarkemmin avaava webinaaritallenne alta. Webinaarin alkuperäinen julkaisupäivä 21.10.2020. Blogi jatkuu tallenteen ala puolelta. 

Toimiva ekosysteemi tarvitsee halun kehittyä yhdessä

Keskeinen kysymys ekosysteemiä määriteltäessä on: Millainen suhteemme on ympärillämme oleviin toimijoihin? Olemmeko tahtomattamme osa jotakin kokonaisuutta, vai olemmeko pystyneet suunnitelmallisesti ja tavoitteellisesti valitsemaan kumppanit, joiden kanssa toimia, tai tietoisesti pyrkineet tuottamaan tuotteita ja palveluita tietyille asiakasryhmille? Mitä oikeastaan tavoittelemme toimimalla yhdessä?

• Suomi kuuluu Euroopan Unioniin, koska haluaa varmistaa, että on mukana keskusteluissa ja päätöksissä, joissa päätetään Euroopan alueen direktiiveistä.
• Julkisen sektorin organisaatiot ovat mukana yhteisissä järjestelmähankkeissa, koska niiltä edellytetään esimerkiksi tiedon yhteentoimivuutta, joka ei ole mahdollista ilman yhteisiä järjestelmiä tai integraatioita.
• Telakka ostaa palveluita alihankkijoilta, koska ei ole mahdollista pitää kaikkea erityisosaamista omalla henkilöstöllä, ja samalla se voi paremmin vaikuttaa kustannuksiin sen mukaan, mikä tilauskanta on.

Kaikkiin näihin esimerkkeihin liittyy halu toimia ja kehittyä yhdessä samoin kuin se, että tarpeeseen kuulua samaan systeemiin liittyy myös useita muita näkökulmia kuin nuo mainitsemani.

Negatiivisista vaikutuksista pitää puhua ja riskeihin varautua

Uutta suunniteltaessa negatiiviset vaikutukset on helppo ohittaa ja keskittyä vain toivottuihin asioihin. Tavoitteena ei ole tuottaa reklamaatioita, ylivelkaantua, kohdella työntekijöitä huonosti, kipata jätteitä väärään paikkaan tai jättää muitakaan viranomaisvaatimuksia noudattamatta, tai riitautua alihankkijoiden tai muiden kumppaneiden kanssa.

Arkielämässä sellaista kuitenkin tapahtuu. Siksi hyvin toimivan systeemin lähtökohta on se, että myös negatiivisista vaikutuksista uskalletaan puhua ja ennakoida miten niitä voidaan ehkäistä tai miten toimitaan, jos tällaisiin tilanteisiin joudutaan.

Vaikka erityyppisissä sisäisissä tai ulkoisissa auditoinneissa tarkastelun alla ovat vain yhden tekijän toimet kerrallaan, on merkityksellistä tarkastella niitä suhteessa ekosysteemin muihin toimijoihin.

Yhteiset järjestelmät vaativat jatkuvaa muutostarpeiden arviointia

Unelma siitä, että kaikki tai ainakin keskeisimmät järjestelmät on integroitu niin, että tieto virtaa katkotta ja mahdollisimman helposti systeemin sisällä on hyvä tavoite.

Yhteentoimivuus ei kuitenkaan ole mikään itsestäänselvyys ja tämän hetken yhteisissä systeemeissä joudutaan rakentamaan usein teknisesti vaikeita ja tietoturvan kannalta haastavia rajapintoja. Samalla joudutaan pohtimaan sitä, kuka loppujen lopuksi vastaa kokonaisuudesta.

Rajapintojen rakentamisessa, kuten monessa muussakin työssä helpottaa se, että voidaan tehdä erilaisia arviointeja, esimerkiksi yhteentoimivuuden kypsyyden arviointia tai riskiarviointeja. Myös kattavien mallinnusten avulla voidaan ennakoida paremmin muutostarpeita ja niiden vaikutuksia. Huolellinen kokonaisuuden mallintaminen auttaa niin sopimis-, rakentamis-, kuin arviointivaiheissa.

Kyvykkyyttä ja erinomaisuutta arvioitaessa organisaation johdon on hyvä aika ajoin pohtia:

• millaisessa ekosysteemissä organisaatiomme toimii,
• miten sen toimet vaikuttavat koko ekosysteemiin,
• kuinka herkästi muiden toimijoiden muutokset vaikuttavat siihen,
• miten se on voinut tai voi itse vaikuttaa ympärillä oleviin toimijoihin ja
• mikä organisaation oma rooli sen ekosysteemissä on.

Muutoksilla ja uudistuksilla tulee tavoitella jatkuvuutta ja parempaa tulevaisuutta

Päätöksiä muutoksista ja niiden toteuttamisesta tehdään jatkuvasti.

Tässä hyväntahtoisesti ekosysteemien auvoisuutta pohtiessa väistämättä tulee mieleen, että entä jos tavoitteena ei olekaan kestävä tulevaisuus ja myönteinen jatkuvuus?

Entä jos jonkun tai joidenkin toimijoiden tavoitteena onkin epäjatkuvuuskohtien luominen ja vanhojen rakenteiden tai sopimusten rikkominen? Kehittämisestä tuleekin enemmänkin sopeutumista olemassa oleviin tilanteisiin kuin päämäärätietoista ja sopimuksiin perustuvaa yhteistyötä? Onkin vaikeaa löytää paikkaansa missään systeemissä, ja joutuu hyväksikäytetyksi tai huijatuksi?

Entä jos huomaakin olevansa sen oman ekosysteeminsä punkki, josta kukaan ei pidä ja jota kukaan ei halua omaan systeemiinsä?

Itse uskon, että tekemällä oman toimintansa vaikutukset näkyväksi, organisaatiolla on parhaat mahdollisuudet vaikuttaa myönteisesti oman ekosysteeminsä muihin toimijoihin ja olla mukana muutoksissa ja uudistuksissa, joilla voidaan tavoitella jatkuvuutta ja parempaa tulevaisuutta. Tulevaisuuden erinomaisuus tehdään ymmärtämällä paremmin ekosysteemin toimijoiden vaikutukset toisiinsa.

Lue lisää aiheesta

Kirjoja ja julkaisuja:

• Juha Kauppinen: Monimuotoisuus (Kustannusosakeyhtiö Siltala)
• Useita kirjoittajia: Metsä meidän jälkeemme (LIKE)
• EFQM: EFQM Model 2020
• YK – Kestävän kehityksen periaatteet
• James F. Moore: The Death of Competition (Leadership & Strategy in the age of business ecosystems), Shared Purpose (Describes the inner working of the world’s most succesfull technology ecosystem – actually an ecosystem of thousands ecosystems – your phone, car, home, fitness band).
• Arnoud De Meyer and Peter J. Williamson: Ecosystem Edge: Sustaining Competitiveness in the Face of Disruption