Blogi
Kolme oppia kokonaisarkkitehtuuri-projektista
1. Ylätason tavoitteet ja periaatteet kuntoon
Jotta arkkitehtuuriprojekti voi kunnolla lähteä lentoon, pitää kiitoradan olla kunnossa. Useassa suosituksessa esiintyvät arkkitehtuurityön periaatteet ja niiden kuvaaminen on osa-alue, joka on todella helppo ohittaa itsesäänselvyytenä.
Kuitenkin, viimeistään siinä kohtaa kun Onko tää tarpeellista -tyyppiset keskustelut nousevat ajankohtaiseksi mallia laajennettaessa, on hyödyllistä pystyä nojaamaan johonkin yhteisesti päätettyyn todella ylätasoiseen dokumentaatioon siitä, mitä tässä halutaan tehdä ja millaisilla tuloksin. Tämän jälkeen pohditaan onko nykyinen laajennustarve tarpeen vai ei.
2. Motivaatio ja välietapit – päätä milloin on valmista ja nauti
Arkkitehtuuri on siitä raadollista työtä, että todella harvoin sen voidaan sanoa olevan ”valmis” tai edes ”riittävä”. Osittain tämä on itse itsellensä aiheutettu ongelma, kun on valinnut työskennellä arkkitehtuurin parissa, mutta toisaalta tähän myös liittyy sitä, että tässä työssä, kuten missään muussakaan ei tulisi vähätellä työn osiin purkamista.
Arkkitehtuurityö kannattaa aina purkaa selkeästi itsensä näköisiin ja kokoisiin kokonaisuuksiin. Arkkitehtuuriin liittyvät viitekehykset saattavat näennäisesti edustaa tällaista erottelua, mutta usein tämäkin kulma vaatii vielä perkausta omiin tavoitteisiin ja kokonaisuuksiin peilaten.
On paljoin helpompi päättää, että meidän minimitila arkkitehtuurista on sitä, että keräämme yhteen organisaatiossa jo tehdyt kuvaukset prosesseista, järjestelmistä ja tietosuojamateriaalista, kuin että ihmetellään vaikkapa JHS 179 -metamallia ja todetaan, että kukaan ei nouse tuolista ennen kuin Käsitteellinen arkkitehtuuritaso tietojärjestelmien osalta on valmis.
Valmiista työstä on myös helpompi nauttia, jos se jo itsessään palvelee jotakin tunnistettua tarvetta organisaatiossa, kuin että se noudattelisi jotakin viitekehystä.
3. Innostaminen ja tiimityöskentely – arkkitehtuurista viestiminen
Kokonaisarkkitehdillä on usein haastava asema siitä, että kuten laatupäällikkö, myös kokonaisarkkitehti ylläpitää ja huolehtii raskaasta ja isosta kokonaisuudesta, mutta ei ole kuitenkaan tarkoituksenmukaista tai järkevää, että dokumentaatiota tuottaisi pelkästään arkkitehti. Kokonaisarkkitehtuurissa tarvitaan siis muiden apua, ja esimiesaseman puuttuessa, se tarkoittaa yleensä sisäisen myynnin taitoja.
Arkkitehtuuriprojektien isoin ongelma tähän liittyen on usein termiähky ja oma hämmentävä maailmansa, jossa arkkitehtuurityö sijaitsee. Puhutaan tietojärjestelmäpalveluista, loogisista kokonaisuuksista ja kyvykkyyksistä. Pelkästään jo perustermistössä riittää sulateltavaa usean automaattikahvin edestä, ja sitten tästä pitäisi omaksua vielä runko, jonka avulla toimintaa kehitetään. Sen lisäksi pitäisi osata käyttää jotain ohjelmistoakin, jolla näitä kuvataan.
Tämä lienee juuri se kohta, jossa monet luovuttavat. Kokonaisarkkitehtuuri on asia mitä työstetään kokonaisarkkitehtuuritiimissä, muiden ei tarvitse siihen osallistua – voidaan harhaisesti ajatella.
Motivaation näkökulmasta on tärkeää, että jokainen projektiin osallistuva tietää tarkalleen, mitä kokonaisuutta ollaan tekemässä ja miksi. Tärkeää on, että materiaali saataisiin tuotettua asiantuntijoilla, koska heiltä löytyy paras käytännön tieto.
Viestintä ja tiimityöskentely ovat siis lähtökotaisesti tärkeitä osa-alueita kokonaisarkkitehtuurin onnistumisen kannalta, mutta niihin liittyy myös paljon haasteita. Tulevaisuuden kokonaisarkkitehtien yksi tärkeimmistä ominaisuuksista tulee olemaan juurikin taito viestiä heidän työstään.
